SASU

28.3.1988 -27.4.1996

SASU oli ensimmäinen kultsumme. Sasu tuli meille n.2,5v. vanhana edellisen kodin pitovaikeuksien takia. Sasu yllätti meidät heti seuraavana päivänä päästäessään valtavan mylväisyn ruokaa odottaessa korostaen sitä ilmassa tehdyillä pyörähdyksillä. Sasu oli lempeä muita eläimiä kohtaan, mutta ei hirveästi tykännyt pienistä lapsista ..... sieti niitä siihen asti kun piltit eivät koskeneet sen hipiää. Juuri kun Sasu alkoi olemaan elämänsä vedossa vakava sairaus iski kun salama kirkkaalta taivaalta.

Olimme jo aiemmin tunteneet Sasun takajaloissa pienet pallukat, mutta emme osanneet ymmärtää että ne ovat alkua pahempaan.Vuosia myöhemmin jouduimme käyttämään Sasua lääkärissä koska kaulan rauhaset olivat pahasti turvonneet. Lääkärissä saimme tylyn tuomion ...... vaivana olisi imusolmukesyöpä ! Ennuste olisi synkkä. Tilanne saattaisi pahentua nopeastikkin. Emme tietysti tyytyneet tähän lausuntoon vaan pyysimme myös muualta kannanottoa, mutta kaikialla viesti oli sama. Päätettiin vielä testata vahvaa antibioottia jos siellä olisi jokin tulehdus joka saataisiin hoidettua. Meni noin kaksiviikkoa kun Sasu ei saanut enää kunnolla hengitettyä ja päätin soittaa päivystykseen ja pyysin raskain sydämmin lopetusta.

Päivystäjä tutki koiran ja sanoi että hän voisi yrittää hoitaa kortisonilla vaivaa, mutta koska olimme jo syöttäneet pariviikkoa niitä vahvoja antibiootteja päätimme antaa noutajalle rauhan. MUTTA tästä alkoi aika joka vaivasi minua kymmenen vuotta .... teinkö VARMASTI kaikki Sasun eteen. Epäilys jäi päivystäjän sanoista VOISIN HOITAA KORTISONILLA. Mieltäni kalvoi ajatus että Sasu olisi saanut lisäaikaa .... ! Sen jälkeen olemme päättäneet että kaikki mikä on vain mahdollista niin tehdään näiden eteen mitkä nyt ovat jäljellä.

Lopullisen rauhan sain asiaan vasta vuonna 2006 kesällä  kun jouduin käyttämään Lakua päivystyksessä jossa oli ystävällinen vanha ja kokenut eläinlääkäri. Hän kertoi että tein oikean ratkaisun Sasun suhteen, koska se syöpä on sellainen missä  tila paranee ja huononee nopeasti ..... ei kannattanut kärsittää kaveria yhtään pitempää. Olen tämän jälkeen hyväksynyt päätöksen vaikka se silloin tuntuikin aivan hirveältä. Aina on parempi jos ystävät kokevat normaalin vanhuuskuoleman, niin kuin Petteri ja Timo.

Sasu jää myös persoonallisella tyylillään mieliimme loppuiäksi niin kuin muutkin meidän eläimet, mutta silti hieman korkeammalle.